Automuseolta lähdimme ajamaan kohti Hampuria/Lyypekkiä. Aurinko jaksoi vielä saatella meitä pitkän matkaa...Onhan ollut hurja 2,5 viikkoa. Pelkkää aurinkoa, ei edes sellaista päivää että olisi tarvinnut kiertää sadepilviä. Huikeaa!! Saavuimme iltapäivällä pienen tyttäreni nimeä kantavan joelle (Elbe) jonka rantaa ajelimme Pitkän matkaa kohti tuota samaa moottoritietä jota yli kaksiviikkoa sitten matkasimme kohti tätä huikeaa reissua. Koti ikävä jo hieman painoi mieltä, kun lapset tulivat mieleen ja ilta alkoi olla pitkällä...Nyt olisi enää matkasta jäljellä niinsanottu kotiinpaluu. 

Seuraavaksi kirjoitan kunhan pääsen kotiin ja hetken olen saanut mietittyä tätä hienoa matkaa.... Hyvää juhannusta kaikille!

JA TUPPI SUORAKSI!!! ;)

Majoituimme hieman Itä-Saksalais tyylissä "hotelissa" mutta eihän ollut hinnalla pilattu paikka. Heti aamupalan jälkeen suuntasimme jalkaisin lähellä sijaitsevaan Wolsvagenin tehtaalle jossa Autostadt nimisessä paikassa oli kaikille wolkkarin merkille varattu oma paviljonki. Oli Audia, Wolsvagenin,  Seattia, Porsche yms. Ja kaiken kruunuksi oli vielä yksi viisikerroksinen rakennus missä oli kaikenmerkkisiä harvinaisuuksia ja klassikkoja. Hieno paikka ei voi muuta todeta. Siinä näkee, että Saksa on kyllä autojen rakentamisen jättiläinen.

Matkasimme tänään Mittebau-Dora nimiselle keskitysleirille, tai paremminkin työleirille. Tuo paikka voi osalle olla hieman tuntemattomampi. Itse olen joskus lukenut joitakin artikkeleita kyseisestä paikasta. Hurjan kokoisesta tunneliin rakennetusta paikasta Saksa sai tarvitsemansa V2 pomminsa sodan aikana. Tunneleita on alunperin ollut n 50km, mutta nyt vain osaan pääsee tutustumaan...Ei mitenkään hauska paikka, mutta sitä sen ei tarvitse ollakaan... Pääasia et tuli käytyä, niin ymmärtää taas pitkään kuinka hullua tämä maailma voi joskus olla...

Illaksi ajoimme vielä reilun 150km päähän Wolfsburgiin  jossa yövyimme. Aamulla tarkoituksena käydä hieman tutustumassa Saksan autoteollisuuden mekkaan. 

Matkalla Wolfsburgiin kohtasimme Saksalaisen vanhan junapuiston, jossa vieläkin pääsi aidon höyryveturin kyytiin paikalliseen luonnon puistoon.

Eilisen murheet jo unohtuneen söimme rankalaisen aamiaisen,joka sisälsi patonkia ja taas kerran patonkia...mietimme pitkään mihin päin suuntasimme.  Sitten silmiin osui se seuraava unelma. Mielestäni yksi parhaita mottoja; kun unelmasi täytyy hanki heti seuraava! Kyllä, on se vaan pakko päästä ajamaan nurnburingiin ja sinnepäin ei ole pitkää matkaa, jos oikasemme hieman Luxemburgin kautta. Siispä kamat kasaan ja vauhdilla matkaan. Ajelimme makeita pikkuteitä ja aivan mielettömiä laaksojen ja jokien vierustoja mm. Mosel joen laaksoa jossa aivan mielettömiä linnoja ja maisemia. Kun saavuimme nurnburingiin saimme iloksemme huomata, että siellähän on Saksan sisäiset mp kisat käynnissä. Joten jäimme seuraamaan niitä. Sivuvaunu luokassa oli samoja ajaja joita näimme jo isle of manilla. Kisojen jälkeen lähdimme kohti yösijaa joka tällä kertaa oli Koblenzissa. Jos joskus satut ajamaan Nurnburgringista-Koblenziin ehdoton reitti kulkee teitä 257 kohti Cochemia ja siellä linnan kulmilla kuvaat tielle 49 kohti Koblenzia Voin vakuuttaa, että kurja löytyy ja korkeuserot ovat omaa luokkaa. Illalla kävimme vielä Mikon kanssa vetämässä Argentiinalaisessa ravintolassa 400g rotukarja pihvit....Loppu onkin historiaa!

Mosel joen Laakso ja Cochemin Linna tuota laaksoa riittää noin 40-50km

Nähtävyyksien jälkeen suuntasimme nokan kohti Saksaa, päätimme kiertää Pariisin pohjoispuolelta. Aamupala meillä jäi väliin laivalla, joten n. 30km ajettuamme päätimme pysähtyä aamupalalle. Sitten se pahin pelko tapahtui!!! Tullessamme ulos huomasimme minun Ducatin alla öljyä...Paljon öljyä!! Paikallistimme vuodon ja epäilimme öljynjäähdyttimen olevan halki tms. Työsimme pyörät hieman sivummalle ja aloimme tutkia hieman tarkemmin. Onni oli kuitenkin taas matkassa ja hieman putsattuamme ja purettuamme huomasimme vain jäähdyttimelle tulevan putken liittimen olevan löysällä (Täytyy lähettää Italian pojille terveisiä ja kertoa kireyden olevan valttia) Purkutyömme aiheutti niin paljon kiinnostusta myös samalla paikalla oleville (Itä-Euroopan rekkakuskeille), että ei mennyt hetkeä kun Igorit jo kantoivat yhden rekallisen meille avaimia ja olivat kai jo suunnitelmassa kausihuoltoa, tai vähintään moottorin vaihtoa! Saimme kaiken kuitenki  taas kuntoon ja Ducatissa virtaa nyt myös Ukrainalainen öljy! (Japille terveisiä, että täältä kun tullaan laita öljyt valmiiksi)

Ja tästä kaikesta selvittyämme matka jatkui kohti Saksaa. Ongelmia kuitenkin ilmeni heti, kun suuntasimme pois moottoritieltä. Ranskassa ei todellakaan osata merkitä ns. tiennumeroita, vaan joskus tulee eteen liikenneympyrä, jossa ei lue yhtään mitään. Eli ala siitä nyt sitten suunnistamaan...Kuitenkin pääsimme taas kartalle... Päätimme majoittua Verduin kaupungissa, mutta saimme pian huomata koko kaupungin olevan täynnä, ilmeisesti paikallisten kesäjuhlien takia. Jatkoimme siis iltamyöhään vielä vajaa 100km viereiseen Metzin kaupunkiin ja päätimme yöpyä täällä. Kävimme myös illalla tutustumassa rankan päivän päätteeksi iltaelämään ja löysimme todella mahtavan ranskalaisen paikan. Jokin paikallinen naisartisti soitti ranskalaista musiikkia ja välillä asiakkaat yhtyivät laulaen tai tanssien musiikkiin. Todella hieno kokemus. Ei ollut vaikea saada unta suhteellisen vauhdikkaan päivän jälkeen.

Eläissäni en ole ollut näin väsynyt, mutta samalla innoissani. Sillä olen jo pitkään haaveillut pääseväni tutustumaan Normandian kuuluisiin rantoihin. Aamulla heti klo 7 suuntasimme maihinnousu paikkoihin ja hämmästelimme niiden suuruutta. Poikkesimme monissa paikoissa ja varmasti olisi kokopäiväisesti riittänyt katseltavaa. Häkellyttävin paikka oli jenkkien  (Normandian American Cemetery and Memorial) jossa ristien  määrää ei pysty tässä edes kuvailemaan. Paikalla oli todella kovat turvatarkastukset ja sehän oli prätkävehkeissä lähes huvittavaa katseltavaa. Paikassa pisti silmiin myös sen todella hienosti hoidettu siisteys ja kauneus. Siellä ei varmaan ruohon korsikaan ollut väärässä paikassa ja kaikki oli millilleen ojennuksessa

Aamulla varhain ennen yhdeksää päätimme lähteä kohti Walesin mutkaisia teitä. Wifin puuttuessa hoteliltamme emme saaneet selvyyttä millä laivalla menemme Englannista yli Ranskan puolelle, joten päätimme ajaa vaan rauhassa katsomaan onnistaisiko meitä. Tiet Walesissa olivat mitä mahtavimmat, mutkaa mutkan jälkeen ja maisemat antoivat myös mitä hienointa silmänruokaa. Päätimme myös tällä matkalla käydä katsomassa hieman nähtävyyksiä ja poikkesimme Salisburryssa katsomassa paikallista katetraalia, kerrassaan hieno paikka.  Kun lähestyimme Portsmountia pikkuteillä alkoi jonot käymää  todella suuriksi, mutta olimme satamassa todella hyvään aikaan sillä laivan lähtöön kohti Ranskan Caenia ei ollut montaa tuntia. Nyt saimme ensimmäistä kertaa koko huikealla matkalla kokea myös sateen. Vaikka ei sekään satanut ajaessa vaan odotellessa laivaan pääsyä. Ajattelimme ottaa vain kansipaikat koska laivamatka ei kestänyt kuin 10h ja saavuimme Caeniin jo aamu klo.7 Tuo idea tuntui lähes loistavalla ennekuin samoille kansipaikoilla saapui noin 500 nuorta Ranskan koululaista, jotka ilmeisesti olivat ns. Luokkaretkellä. Voi sitä tuskien  yötä....nukuimme varmaan kolme tuntia yhteensä ja opimme varmaan ranskan alkeet tuona yönä.

Laiva saapui takaisin Liverpooliin josta lähdimme mahdollisimman pian jatkamaan matkaa kohti Walesia. Pääsimmekin  yllättävän helposti ruuhkien ohi ja saavuimme yöksi pieneen kaupunkiin nimeltä Newtown. Tiet mutkittelivat tasaisesti ja aurinko jaksoi paistaa aina iltaan asti. Tulihan käytyä myös oikein paikallisessa ottamassa ilta olut ennen nukkumaan menoa.

Tänään aamulla päätimme Mikon kanssa käydä ajamassa itse omilla pyörillä rata läpi.... Vauhti ei tosiaan ollut päätä huumaava,  koska radalla todella kova tungos ja poliiseja oli joka kylässä pitämässä vauhdin rauhallisena. Ainoa paikka jossa hieman pääsi kokeilemaan oli tuo eilinen katselupaikkamme bugalow, koska siellä tie oli muutettu yksisuuntaiseksi ja näin oli koko tie saatu pyörien käyttöön. Todella hieno kokemus! Nyt vain enää tavaroiden pakkaus ja talon emännälle hyvästit...Sillä matka alkaa kohti kotia. Tänään saavumme illalla takaisin Liverpooliin josta nokka kohti Walesia.  Hirveän pitkälle emme kyllä ehdi, mutta mihinkää meillä kiire!  Tässä vaiheessa haluamme myös kiittää Kari ja Juhaa jotka tapasimme täällä sattumalta. On ollut hieno tutustua teihin ja pidetään Suomessa varmasti yhteyttä...Hyvää lentoa pojille kohti Suomea!